Sataa, sataa ropisee...

Täällä on aivan järkyttävät ilmat ollu lähiaikoina. On tullu isoja rakeita niskaan ja tossa muutama viikko takaperin heräsin keskellä yötä hirveeseen myrskyyn. Tässä juuri harkitsin muutamaan otteeseen, että nappaanko tuosta edestä pyörän ja polkaisen kouluun - lopputuloksena: en. Ehkä huomenna sitten, kun ovat aamuksi luvanneet auringonpaistetta.

Me käytiin eilen Hannan kanssa kokeilemassa täysin uutta lajia: kickboxingia! Annalle terkkuja! ;) Kyllä on rankka laji, mutta hauskaa oli, kun sai lyödä ja potkia ihan huvikseen. Pääsi vähän purkamaan energioita, heh! Nyt on ainakin selkälihakset ihan jumissa, kun ei paljoa tullu venyteltyä sen jälkeen, eli jazz-tunti sujuu varmasti aika jäykissä tunnelmissa illalla. Valoa näkyy vihdoin tunnelin päässä myös tenniksen suhteen, kun kävin maanantaina ilmoittautumassa kymmenen viikon kurssille. Toivottavasti sieltä sitten löytää jonkun pelikaverin, jonka kanssa voi käydä treenailemassa useamman kerran viikossa.

Pikkasen on stressin/epätoivon poikasta ollut tässä lopputyön ja duunipaikan takia. Ne hiukan suutahtivat siellä firmassa, kun kerroin niille etten voi sitoutua puoleksi vuodeksi sinne töihin, ehkä ottanut paikkaa vastaan...ihan ku ne ei olis koskaan sanonut kenellekään hakijalle, että kiitti mut ei kiitti... Lopputyökin on jo jollain mallilla. Materiaalia on vaikka kuinka, mutta se kirjoittamisen aloittaminen on aina yhtä vaikeeta - varsinkin kun sitä materiaalia on vaikka kuinka, ja 10 000 sanaan pitäisi kaikki mahduttaa!

Pitää tästä häippästä IT-tunnille opiskelemaan makrojen ja visual basicin ihmeellistä maailmaa. Yksi ilouutinen tosin on; tuun pääsiäiseksi käymään Suomessa. Eli pistäkää kilautellen jos halajatte tehdä jotakin hauskaa. :D Vaikkakin mun täytyy osa ajasta pyhittää rakkaalle dissarille, eli lopputyölle...rakkaalla lapsella on monta nimeä...