Rehellisyys maan perii

...ja pyh! Olivat maksaneet mulle duunista liikaa palkkaa, ja huomautin asiasta sitten meidän HR-osastolle - lopputuloksena jäin tässä kuussa palkatta. Piti siis laittaa täällä heti kova kovaa vastaan, koska olivat ottaneet multa veroja eikä maksaneet ilta- ja viikonloppulisiä. Eli tässä sitten lopullista tuomiota odotellessa (ja toivottavasti rahaa...).

Saatan myös huomenna jäädä kodittomaksi. Vuokrasopimus loppuu eikä Jaski (vuokraisäntämme) oikeen tiedä, että onko siellä tilaa vai eikö siellä ole vai mitä. Noh, onhan tässä vielä päivää aikaa miettiä mitä sitten tekis. Iski pikku junamatkakuume, kun käväsin viikonloppuna Luxembourgissa ja Brysselissä, niin ajattelin, että voisi tästä pyrähtää Pariisiin käymään viikonloppuna ennen tiistain valmistujaisia.

Äiti ja isukki oli täällä siis käymässä viime viikolla ja lähdin niiden mukana lauantaina road tripille Luxemburgiin. Taas on siis yksi pikkuvaltio bongattu! :) Eilen olin kokonaista kolmessa maassa: söin aamiaista Luxemburgissa, lounasta Brysselissä ja illallista Amsterdamissa. Täytyy sanoa, että löydettiin Luxemburgista aivan mahtavat muonapaikat. Matkalla Damista pysähdyttiin Luxemburgin puolella paikallisessa tavernassa. Ne eivät puhuneet siellä muuta kuin saksaa ja ranskaa, joten jouduin tulkiksi. Hyvät ja halvat oli pöperöt, eli ei sen suhteen mitään moitteita, vaikka meidän ja tarjoilijan välillä olikin hienoinen kielimuuri.

Brysselissä piti tietenkin käydä katsomassa Mannequin Pis -patsasta. Sillä oli tosin eilen joku erikoispäivä, koska se pissasi olutta veden sijaan, ja sille oli puettu jonkun yliopiston vaatteet päälle. Siellä ne yliopistopojat ja -tytöt sitten jakeli olutta kaikille kadulla oleville. Muutenkin oli tosi upee kaupunki, ja voisi viihtyä pidempäänkin kuin vaan kolme tuntia.

Mulla ei siis enää ole kotona ollenkaan läppäriä, eli pitänee tässä viimeisen kolmen duunipäivän aikana käyttää hyväkseen mahdollisuutta käyttää internetiä töissä. Torstaina meillä on duunin summer party, eli täytyy siellä sit viimeistään syödä ja juoda kuukauden palkan edestä! ;) Ensi viikon keskiviikkona käy matka kohti Barcelonaa ja Valenciaa ja sieltä sitten 16.7. Suomeen. Eli koodia sitten vaan puolin ja toisin heinäkuun puolen välin jälkeen! Aurinkoista kesän jatkoa (/alkua) kaikille! B)

Huvipuistohuumaa ja muuta mukavaa

Tässä kevään edetessä on kirjoitustahti hiukan hidastunut. Ahkeroita ja lojaalisia lukijoitani kunnioittaen päätin tässä kuitenkin taas viimeisen (ehkä ikinä!) kouluviikon kunniaksi taas kirjoitella kuulumisia.

Siskosein oli siis täällä viime viikolla käymässä, ja sateesta ja koleudesta huolimatta tekemistä riitti. Jo sunnuntaina ku Martsu saapui tänne löydettiin iltapäivästä ittemme valokuvamuseon ilmaistapahtuman keskeltä. Maanantaina käytiin shoppailemassa ja susheilemassa, ja tiistaina suunniteltu huvipuistoretki Eftelingiin. Hiukan meillä oli sitten epäonnea matkassa, koska bussikuskit oli päättänyt lakkoilla juuri silloin, joka selvisi meille vasta tunnin junamatkan jälkeen, kun oltiin innoissamme jo kiiruhtamassa hurvittelemaan. Onni onnettomuudessa, että kaksi paikallista tytskää ei myöskään olleet ottaneet selvää asioista, joten mentiin sitten niiden kanssa samaa matkaa taksilla perille. Hiukan kalliiksi olisi tullut ajaa 70€ taksimatka kahteen pekkaan, ja saatiin sekin vielä tingittyä 60€, joka kirpaisi vähän vähemmän. Perillä odottikin sitten tyypillinen hollantilainen keli - välillä paistoi, välillä satoi ja huipulla tuuli. Laitteet oli aivan mahtavia, ja jonot olemattomia. Ehdittiin siis koluta parhaat laitteet moneen kertaan.

Raahasin Marikan myös (hiukan vastoin tahtoaan) tanssitunnille, jota edelsi yksi ja seurasi kolme pulloa viiniä....ja ennenkuin lähdetään tuomitsemaan yhtään, niin mainittakoon, että pullot oli sellasia kahden desin vetoisia. :P Cocosin coctailit piti tietenkin myös käydä testaamassa turistien (eli Marikan ja Hannan-kaveri-Jonnan) kanssa, kuten kuvasta näkyy. Mansikka-daiquiri oli meiän illan suosikki (volyymin puolesta), mojiton ollessa hyvä kakkonen. Disco Schmiscossa Hanna pääs näyttämään parhaat tanssimuuvinsa. ;) Lauantaipäivä menikin sitten mukavasti aurinkoa paistatellessa ja pizzaa syödessä meiän katolla aina siihen asti kunnes alkoi - yllättävää kyllä - satamaan.

Systeri kun läks koto-Suomeen, niin mulla oli illalla vielä yhdet pippalohippalot. Oli aivan mahtavaa, kun sieltä löytyi vanhoja tuttuja ja tuttujen tuttuja ja uusia tuttuja. Caipirihnojen, grilliruoan ja skumpan parissa oli helppo viihtyä hyvinkin pitkään (lue: lähdettiin Jennin kanssa viimeisinä kotiin).

Tässä vielä pikainen loppu-info: varasin eilen lennot Barcelonaan ja Suomeen, eli Barca kutsuu Hollannin valmistujaisten jälkeen, heinäkuun puolessa välissä näkyy sitten taas in Suomi, Finland.

Ihanaa Leijonat, Ihanaaaaaa!!

Hiukan euforisessa tilassa tätä bloggausta nyt kirjottelen, koska Suomi-USA matsi päättyi juuri, ja oli sen verran jännittävää katsottavaa, että ihan ääni melkeen meni. Meitä suomalaisia oli perinteisesti sportti-baarissa hirmuinen jengi...ja sitten oli ne kaks jenkkiä... Ihan rehdisti ne sitten meitä onnitteli ja myönsivät tappionsa, vaikkakin olihan se eka maali vähän - noh... Kova meteli meistä ainakin lähti. Baarin (luultavasti hollantilainen) tyttö ei ollut ihan yhtä innoissaan, ja katseli lähinnä huvittuneenä meiän suomalaisten älämölöä.

Nyt kun tässä sitten hehkutellaan, niin pitää hehkuttaa, että aurinko on täällä porottanut jo yli viikon. Eipä siis paljon ole kouluhommat kiinnostaneet tällä säällä. Eilen oltiin puisto-piknikillä ja tänään meiän katolla ottamassa arskaa ja syömässä piirakkaa. Niin sitä sitten vaan joku päivä (lue huomenna) huomaa, että olisi aikalailla tekemistä vielä jos olisi tuo valmistuminen suunnitteilla aikataulun mukaisesti. Lopputyön sain siis jo palautettua aikataulussa, ja tulokset pitäisi tulla tiistaihin mennessä, eli tällä kertaa niitä odotellessa.

Huomenna luvassa toivottavasti lisää auringonottoa ja yhden kurssin workshop pitäisi suunnitella torstaiksi. Täytyy toivoa ettei Suomi pelaa mitään yömatsia keskiviikkona, koska kouluun pitäisi selviytyä jo klo 8.30, ja töissä pitäisi jaksaa ilta-yhteentoista. Huomenna onneksi töistä lomaa, koska täällä vietetään toista helluntaipäivää(?), joka on siis pyhä. Aamusta olisi tarkotus porhaltaa punttikselle Hantsun kanssa, ja illalla tietenkin sitten Suomi-Kanada! Mertarantaa on kyllä vähän ikävä, vaikkakin tänään päästiin jo sentään ruotsinkielisen selostuksen makuun taustalla soivan Britney-popin sijaan.

Je sais parler francais!

Bonjour mes amis! Tänään tajusin, että mun 12 vuoden ranskan opiskelu on kuin onkin tuottanut jotain tulosta. Alotin siis viime viikolla duunit, ja jouduin tänään ekaa kertaa puhumaan ranskaa puhelimessa. Yllätyksekseni se sujuikin sitten aivan mainiosti, mikä oli mahtavaa! Tosin ihan vieressä istuu pari todellista ranuu, joten niiden korviin se ei ehkä kuulostanut miltään sulosoinnuilta, mutta sainpahan asiani kerrottua. Espanjaakin oon pari kertaa päässy käyttää, ja varmaan puolet meiän työntekijöistä jostain syystä osaa sitä, eli meiän toimisto on varsinainen kielikylpylä. Jo pelkästään meiän alle kymmenen hengen tiimi hoitaa lähestulkoon kaikkia muita euroopan kieliä paitsi kreikkaa...

Ehdittiin tossa Hannan kanssa viikonloppuna käydä myös "nörtteilemässä" Amsterdam Fantastic Film Festivaleilla. Onnistuttiin valitsee kyl tosi hyvät kaks leffaa, Time crimes (Cronocrimenes) & WAZ, joihin sitten jonotettiinkin lippuja aika pitkään. Satuttiin lipputiskille just sillon ku Tim Burton oli kirjottamassa nimmareita ja siellä oli joku mega-fanituspäivä menossa. Katottiinpas sitten, että aha tällanen meininki ja pitkä jono. No, ei muuta ku jonottamaan 45 minuuttia siinä väärässä jonossa, joka oli niitä kaikkia Tim Burton -faneja varten. Lipputiskille ei sen sijaan ollut minkään näköstä jonoa - senkun asteli vaan ovesta sisään ja käveli kassalle. Tämä havaittiin siis vasta jonon loppumetreillä...

Samana päivänä ku käytiin hakemassa liput, mun sisäinen shoppailija pääs pitkästä aikaa valloilleen. Ostin siis kolmet kengät...ja vähän kaikennäköstä muutakin sälää siinä samalla. Palautin dissarin ekan version eilen, jos siihen sais vähän vielä jotain kommenttii ja palautetta ennen ens tiistain deadlinee. Mä en valitettavasti voi osallistuu mm. Hannan ja Sannan päiväkännisuunnitelmaan dissarin palautuksen kunniaks, koska oon sillon töissä 11 asti illalla. Kattoo siis missä kunnossa neidit on siinä vaiheessa, vai onko kerinny jo sammua jonkun lattialle... :P

Viikon päästä sit ekoja fiiliksiä ku ei oo enää mitään, mitä miettiä ja tehdä koko ajan! ;) Niin, ja en oo ihan vakuuttunut, että lukeeko tätä blogia kovinkaan moni (paitsi alakerran naapurini Hanna! :D), joten voitte joskus tipauttaa jotain kommentin tapaista, jos siltä tuntuu, ni tiiän etten tässä mitään päiväkirjaa raapustele omaks iloks... =) Aurevoir!

Kevättä ilmassa - ainakin välillä

Tässä on taas aikaa kulunut jonkin verran siitä, kun viimeks kirjottelin, ja kaikennäköistä ehtinyt tapahtua, joten tässä lyhyt pika-postaus.

Pääsiäinen meni siis Suomessa ja Tukholman risteilyllä siskon ja sen kaverin kanssa. Oli kiva nähdä kamuja ja perhettä, ja kattoo telkkaria! (Koska meillä ei täällä Hollannin kämpässä ole sellaista luksusta ollenkaan.) Pääsin just sopivasti karkuun Hollannin märkiä lumisateita, ja nauttimaan Suomen keväisestä ilmasta. Tännekin on nyt luvattu jopa pariakymmentä astetta, mutta eipä ole yli kymmenestä ollut vielä tietoakaan.

Sain tässä myös töitä, jotka alkaa ensi viikon maanantaina kahden päivän koulutuksella. Sopimus on tosin vielä allekirjoittamatta... Tuun kuitenkin Suomeen kesällä, koska se on sellanen projekti, joka kestää kesäkuun loppuun asti. Myös tennistunnit järjesty vihdoin eilen. Alotan viikon päästä perjantaina, jeee! Ehkä sit hymyilyttää vähän enemmän täällä harmaudessa, kun pääsee vihdoin purkamaan energiaa ja agressioita pieniin viattomiin keltasiin palloihin...

Dissariin pitäis saada nyt hirmuinen kirjoitus-draivi päälle, koska deadline lähestyy kovaa vauhtia. Pitäisi myös lähettää se oikoluettavaksi ennen varsinaista palautuspäivää sinne firmalle, johon sitä teen, eli kiire, kiire, kiire on... Jouduin tossa myös pikku-onnettomuuteen pyörällä, kun lähettiin Hannan kanssa kauppaan. Sellaset jäppiset tuli mutkan takaa täysillä mopolla ja rysähti suoraan mun päälle. Pyörän ohjaustanko ja lokari meni vähän vinksalleen ja mun reiteen tuli/tulee mega-mustelma. Onneks ei pahemmin sattunut, ja sellanen herttanen hollantilaispariskunta tuli siihen heti hääräämään kun näkivät tilanteen. Pitäähän se päivä nyt aina välillä alottaa jonkun näköisella shokki-hoidolla! Sitä paitsi mun edellisestä pyöräkolarista on jo kuitenkin melkeen kaksi vuotta! :P

Jos keneenkään iskee matkakärpänen tässä kevään aikana, niin kovasti paljon tervetuloa tänne Amsterdamia ihmettelemään! Täällä sitä ollaan ja eleskellään näillä näkymin kesäkuun loppuun asti.

Sataa, sataa ropisee...

Täällä on aivan järkyttävät ilmat ollu lähiaikoina. On tullu isoja rakeita niskaan ja tossa muutama viikko takaperin heräsin keskellä yötä hirveeseen myrskyyn. Tässä juuri harkitsin muutamaan otteeseen, että nappaanko tuosta edestä pyörän ja polkaisen kouluun - lopputuloksena: en. Ehkä huomenna sitten, kun ovat aamuksi luvanneet auringonpaistetta.

Me käytiin eilen Hannan kanssa kokeilemassa täysin uutta lajia: kickboxingia! Annalle terkkuja! ;) Kyllä on rankka laji, mutta hauskaa oli, kun sai lyödä ja potkia ihan huvikseen. Pääsi vähän purkamaan energioita, heh! Nyt on ainakin selkälihakset ihan jumissa, kun ei paljoa tullu venyteltyä sen jälkeen, eli jazz-tunti sujuu varmasti aika jäykissä tunnelmissa illalla. Valoa näkyy vihdoin tunnelin päässä myös tenniksen suhteen, kun kävin maanantaina ilmoittautumassa kymmenen viikon kurssille. Toivottavasti sieltä sitten löytää jonkun pelikaverin, jonka kanssa voi käydä treenailemassa useamman kerran viikossa.

Pikkasen on stressin/epätoivon poikasta ollut tässä lopputyön ja duunipaikan takia. Ne hiukan suutahtivat siellä firmassa, kun kerroin niille etten voi sitoutua puoleksi vuodeksi sinne töihin, ehkä ottanut paikkaa vastaan...ihan ku ne ei olis koskaan sanonut kenellekään hakijalle, että kiitti mut ei kiitti... Lopputyökin on jo jollain mallilla. Materiaalia on vaikka kuinka, mutta se kirjoittamisen aloittaminen on aina yhtä vaikeeta - varsinkin kun sitä materiaalia on vaikka kuinka, ja 10 000 sanaan pitäisi kaikki mahduttaa!

Pitää tästä häippästä IT-tunnille opiskelemaan makrojen ja visual basicin ihmeellistä maailmaa. Yksi ilouutinen tosin on; tuun pääsiäiseksi käymään Suomessa. Eli pistäkää kilautellen jos halajatte tehdä jotakin hauskaa. :D Vaikkakin mun täytyy osa ajasta pyhittää rakkaalle dissarille, eli lopputyölle...rakkaalla lapsella on monta nimeä...

Aito Espis! ;)

Karkauspäivän / -yön kunniaks ajattelin tehdä tällaisen late night postauksen. :D Tultiin tuossa juuri kotiin karibialaisesta ravintolasta, jossa oltiin Hannan ja sen kaverin, Maikun, kanssa illallistamassa. Pääsin "pitkästä aikaa" hyödyntämään mun espanjan taitoja, kun meiän herttanen tarjoilija-täti osas vaan espanjaa ja vähän hollantia ja very little english... Hanna sitten ohimennen kuuli kun tämä meidän tarjoilijamme oli kertonut kokeille espanjaks, että me ollaan ulkomaalaisia, joista kaksi (Hanna ja Maikku) puhuu vaan englantia ja yksi (minä) on espanjalainen, ¡olé! Täysin musta tukka ja ruskeet silmäthän mulla oikeesti on; nää nykyaikaiset kauneudenhoito- ja ehostuskeinot vaan saavat ihmeitä aikaan!

Tässä just nautiskelen mun iltateetä, joka on ilmeisesti ehkä lakritsilaatua...en oo ihan vielä varma asiasta, koska kukaan ei tunnu tietävän mikä on zoethoutin käännös. Mutta hyvää se on - eli niinkuin tänään jo ravintolassa totesin: kyllä mä syön mitä vaan, mikä maistuu hyvältä, vaikken ainesosista tietäis mitään!
¡Que aproveche!

Uusi viikko, uusi pyörä

Eli kuten ehkä otsikosta voi päätellä, mun pyörä lähti viime viikon perjantai-lauantai-välisenä aikana litomaan. Nyt olen siis onnellinen etten maksanut siitä kuin 15 euroa. Hiukan (tai siis aika paljon) otti päähän kun oltiin Hannan kanssa iltapäivällä lähdössä kauemmas kauppaan, mutta matka tyssäs jo kotiovelle. Tanssitunnille pääsin sitten onneks menemään Hantsun pyörällä.

Tänään kävin sitten uudestaan spuge-sillalla hengailemassa ja löysin kuin löysinkin sopivan konkelin, joka tosin kolisee ja narisee, ja näyttää siltä kuin etupyörä saattaisi lähteä koska tahansa irti. Ystäväni spuge antoi mulle myös lukon ja avaimen kaupan päälle, ja kysy että mihin vien pyörän...hmmm...ettei vaan olis taka-ajatuksena varastaa sitä takaisin. Veikkaanpa, että kyllä oli/on - toivottavasti sen spuge-kaverit ei seurannu mua kotiin. No, käytiin tänään Pekan kanssa Albert Cuyp Marktilla, ja ostin sieltä uuden lukon, eli nyt mulla on nyt pyörässä tuplalukitus. Pitihän se tuo pyörän varastaminenkin täällä Damissa ainakin yhden (ja toivottavasti sen ainoan) kerran kokea.

Pekka oli siis täällä ensimmäisenä vierailemassa. Eilen käytiin mielenkiintoisessa etiopilaisessa syömässä - nimikin sen jo kertoo: Addis Ababa. Oli kyllä erittäin hyvää ja erikoisesti tarjoiltua ruokaa etiopialaisten lettujen kera. Tarjoili sanoi annoksen pöytään tuotuaan, että kaikki on tarkoitus syödä käsin, mutta onneks toi sitten haarukat ja veitset pöytään ettei tarvinut ihan epäsivistyneeksi ruveta! :) Pekkakin sai juoda afrikkalaisen fair trade oluensa kookospähkinästä. Kannattaa kokeilla! Ostettiin sattumalta eilen fair trade -kaupasta myös samaisia oluita, makuina banaani ja kookos, ja maisteltiin niitä samalla kun kateltiin leffaa ja syötiin suklaata.

Viime viikko oli muutenkin aika hektinen. Mulla oli perjantaina toinen työhaastattelun tapainen, eli töitä on melko varmasti ainakin jostain suunnasta tarjolla. Hannasta tuli tiistaina vanha, ja me järkättiin sille extempore-yllärijuhlat. Oli siinä säätämistä ja häsläämistä, mutta saatiinpahan tyttö yllätettyy. Sit piti tietty vielä lähtee baarissa käymään, eli meni aika myöhään, ja jäi ranskan tunnit aamulla väliin. Vieressä pari kuvaa meidän juhla-/ yllätystunnelmista. Musta ei valitettavasti ollu yhtään julkaisukelpoista fotoa, koska kuljin koko viime viikon Hennika-punanenä tunnelmissa erittäin ärsyttävän ja sitkeän nuhan takia. Siispä täytyy jättää omat kuvat seuraavaan kertaan! ;)

Byrokratiaa ja etiikkaa

Aivan mahtavaa ystävänpäivää kaikille ihanille kamuilleni!!

Nyt on sitten pyörät hankittu vakkari-sillan spugeilta... Eli lainsuojattomia ollaan jälleen kerran. Itse tapahtuma tosin kävi aika vaivattomasti, kun mun bongaama spuge vihelsi toisen paikalle, jotta saatiin myös Hannalle pyörä. Varsin hyväkuntoiset menopelit saatiin - toisessa jopa bonuksena kello ja toisessa toimivat valot. (Täällähän siis voi napsahtaa nopeesti sakot jos pyöräilee pimeellä ilman etu- ja takavaloa.) Istumalihakset on vielä ihan hellinä, ku kroppa ei oo tähän pyöräilyyn ihan vielä ehtinyt 100-prosenttisesti tottua.

Etiikan tunnin inspiroimana sitä voi sitten miettiä oliko oikein ostaa ne varastetu pyörät...tai mennä punasia päin, tai ottaa koulun kahvilasta joka kerta pari ylimäärästä sokeripussia, jotta olis kotonakin teen kanssa jotain makeuttajaa... ;)

Tänään aamulla sain kokea tämän ihanan byrokratia-valtion mahdin. Sain eilen soiton työhaastattelusta tälle päivälle, ja jotta täällä voi tehdä töitä, tarttee Sofi-numeron (eli jonkinnäköisen sosiaaliturvatunnuksen). Yritin jo kertaalleen varata aikaa tämän numeron saamista varten, mutta ne käskivät puhelimessa mennä eri paikkaan hakemaan sitä. Noh, tänään heti aamutuimaan kello 8.30 lähdin sitten reippaana kylmässä ilmassa polkemaan kohti City Hallia, koska olisin tarvinut sen numeron työhaastatteluun mukaan. Paukkasin sisään, ja ilmoitin tarvitsevani Sofi-numeron. Ne kysyivät, että olenko rekisteröitynyt - en. Siispä sain käyntikortin käteeni, jossa oli sen samaisen toimiston numero, johon mun piti sitten rimpauttaa varatakseni aika numeron saantia varten. (Johon ilmeisesti menee noin 5 minuuttia.) Aikasin aika oli vajaan kahden viikon päästä, eli silloin siis uusi yritys.

Työhaastattelussa kävi ilmi, että ne tarvitsisivat vähän pidempiaikasempia työntekijöitä. Jos mä kuitenkin saan tän välitysfirman kautta haastattelun itse siihen yritykseen, johon menisin töihin, ne kehotti sanomaan, että pystyisin jäämään vähän pidemmäksi aikaa. Täytyypä kattoa miten asia tää asia tässä edistyy ja kehittyy.

Eka viikko takana

Tästä se arki nyt sitten taas alkoi... Viime sunnuntaina saavuttiin Hannan, Jennin ja kakkos-Tuomaksen kanssa Köpiksen kautta iltamyöhään Damiin, kun Blue1 päätti peruuttaa meidän lennon "teknisen vian takia". Saatin me lohdutukseksi 7 euron arvoiset ruokakupongit - olisihan sillä saanut just ja just yhden pikkuisen viinipullon Helsinki-Vantaan Robert's coffeesta.

Kuten aika monelle varmaan selvisi, niin me lähettiin Hannan kanssa vähän extreme-mielessä reissuun, kun ei ollut kämpästä pienintäkään tietoa. Päästiin onneks bunkkailee Pian ja Damienin pyykki-/varahuoneeseen (kiitos, kiitos, kiitos siitä vielä oikeen paljon!). Muutamien päivien tuskailujen ja kiroilujen jälkeen löydettiin sit ihan jees asustelumesta Vondelparkin vierestä, keskustan liepeiltä. Tää on kyllä mielenkiintoisin asumisjärjestely, missä ollaan ikinä asuttu; kerroksia on yhteensä viisi, joista alin on remontissa. Ulko-ovia on kaksi ja kämppiksiä ties kuinka monta.

Ikean keikka pitäis vielä saada aikaan, ja pyörät hankittua jo vähän liiankin tutulta junkie bridgeltä... Kerätään tässä paraikaa voimia ja rohkeutta lähteä sinne. Koulukin alkoi jo viime viikolla, ja lopputyötä olis tarkotus väsäillä kaiketi ainakin niinä parina päivänä viikosta kun ei oo mitään tunteja. Illalla alotan myös mun tanssiharrastuksen uudelleen, mutta tenniskeskus on vielä hakusessa... Aurinko on epähollantilaiseen tapaan paistanu jo neljä päivää, vaikkakin mun huone on jäätävän kylmä - väärällä puolella taloa siis... ;)
To be continued...