Täällä on aivan järkyttävät ilmat ollu lähiaikoina. On tullu isoja rakeita niskaan ja tossa muutama viikko takaperin heräsin keskellä yötä hirveeseen myrskyyn. Tässä juuri harkitsin muutamaan otteeseen, että nappaanko tuosta edestä pyörän ja polkaisen kouluun - lopputuloksena: en. Ehkä huomenna sitten, kun ovat aamuksi luvanneet auringonpaistetta.
Me käytiin eilen Hannan kanssa kokeilemassa täysin uutta lajia: kickboxingia! Annalle terkkuja! ;) Kyllä on rankka laji, mutta hauskaa oli, kun sai lyödä ja potkia ihan huvikseen. Pääsi vähän purkamaan energioita, heh! Nyt on ainakin selkälihakset ihan jumissa, kun ei paljoa tullu venyteltyä sen jälkeen, eli jazz-tunti sujuu varmasti aika jäykissä tunnelmissa illalla. Valoa näkyy vihdoin tunnelin päässä myös tenniksen suhteen, kun kävin maanantaina ilmoittautumassa kymmenen viikon kurssille. Toivottavasti sieltä sitten löytää jonkun pelikaverin, jonka kanssa voi käydä treenailemassa useamman kerran viikossa.
Pikkasen on stressin/epätoivon poikasta ollut tässä lopputyön ja duunipaikan takia. Ne hiukan suutahtivat siellä firmassa, kun kerroin niille etten voi sitoutua puoleksi vuodeksi sinne töihin, ehkä ottanut paikkaa vastaan...ihan ku ne ei olis koskaan sanonut kenellekään hakijalle, että kiitti mut ei kiitti... Lopputyökin on jo jollain mallilla. Materiaalia on vaikka kuinka, mutta se kirjoittamisen aloittaminen on aina yhtä vaikeeta - varsinkin kun sitä materiaalia on vaikka kuinka, ja 10 000 sanaan pitäisi kaikki mahduttaa!
Pitää tästä häippästä IT-tunnille opiskelemaan makrojen ja visual basicin ihmeellistä maailmaa. Yksi ilouutinen tosin on; tuun pääsiäiseksi käymään Suomessa. Eli pistäkää kilautellen jos halajatte tehdä jotakin hauskaa. :D Vaikkakin mun täytyy osa ajasta pyhittää rakkaalle dissarille, eli lopputyölle...rakkaalla lapsella on monta nimeä...
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
perjantai 29. helmikuuta 2008
Aito Espis! ;)
Karkauspäivän / -yön kunniaks ajattelin tehdä tällaisen late night postauksen. :D Tultiin tuossa juuri kotiin karibialaisesta ravintolasta, jossa oltiin Hannan ja sen kaverin, Maikun, kanssa illallistamassa. Pääsin "pitkästä aikaa" hyödyntämään mun espanjan taitoja, kun meiän herttanen tarjoilija-täti osas vaan espanjaa ja vähän hollantia ja very little english... Hanna sitten ohimennen kuuli kun tämä meidän tarjoilijamme oli kertonut kokeille espanjaks, että me ollaan ulkomaalaisia, joista kaksi (Hanna ja Maikku) puhuu vaan englantia ja yksi (minä) on espanjalainen, ¡
Tässä just nautiskelen mun iltateetä, joka on ilmeisesti ehkä lakritsilaatua...en oo ihan vielä varma asiasta, koska kukaan ei tunnu tietävän mikä on zoethoutin käännös. Mutta hyvää se on - eli niinkuin tänään jo ravintolassa totesin: kyllä mä syön mitä vaan, mikä maistuu hyvältä, vaikken ainesosista tietäis mitään!
¡Que aproveche!
Tässä just nautiskelen mun iltateetä, joka on ilmeisesti ehkä lakritsilaatua...en oo ihan vielä varma asiasta, koska kukaan ei tunnu tietävän mikä on zoethoutin käännös. Mutta hyvää se on - eli niinkuin tänään jo ravintolassa totesin: kyllä mä syön mitä vaan, mikä maistuu hyvältä, vaikken ainesosista tietäis mitään!
¡Que aproveche!
maanantai 25. helmikuuta 2008
Uusi viikko, uusi pyörä
Eli kuten ehkä otsikosta voi päätellä, mun pyörä lähti viime viikon perjantai-lauantai-välisenä aikana litomaan. Nyt olen siis onnellinen etten maksanut siitä kuin 15 euroa. Hiukan (tai siis aika paljon) otti päähän kun oltiin Hannan kanssa iltapäivällä lähdössä kauemmas kauppaan, mutta matka tyssäs jo kotiovelle. Tanssitunnille pääsin sitten onneks menemään Hantsun pyörällä.
Tänään kävin sitten uudestaan spuge-sillalla hengailemassa ja löysin kuin löysinkin sopivan konkelin, joka tosin kolisee ja narisee, ja näyttää siltä kuin etupyörä saattaisi lähteä koska tahansa irti. Ystäväni spuge antoi mulle myös lukon ja avaimen kaupan päälle, ja kysy että mihin vien pyörän...hmmm...ettei vaan olis taka-ajatuksena varastaa sitä takaisin. Veikkaanpa, että kyllä oli/on - toivottavasti sen spuge-kaverit ei seurannu mua kotiin. No, käytiin tänään Pekan kanssa Albert Cuyp Marktilla, ja ostin sieltä uuden lukon, eli nyt mulla on nyt pyörässä tuplalukitus. Pitihän se tuo pyörän varastaminenkin täällä Damissa ainakin yhden (ja toivottavasti sen ainoan) kerran kokea.
Pekka oli siis täällä ensimmäisenä vierailemassa. Eilen käytiin mielenkiintoisessa etiopilaisessa syömässä - nimikin sen jo kertoo: Addis Ababa. Oli kyllä erittäin hyvää ja erikoisesti tarjoiltua ruokaa etiopialaisten lettujen kera. Tarjoili sanoi annoksen pöytään tuotuaan, että kaikki on tarkoitus syödä käsin, mutta onneks toi sitten haarukat ja veitset pöytään ettei tarvinut ihan epäsivistyneeksi ruveta! :) Pekkakin sai juoda afrikkalaisen fair trade oluensa kookospähkinästä. Kannattaa kokeilla! Ostettiin sattumalta eilen fair trade -kaupasta myös samaisia oluita, makuina banaani ja kookos, ja maisteltiin niitä samalla kun kateltiin leffaa ja syötiin suklaata.
Viime viikko oli muutenkin aika hektinen. Mulla oli perjantaina toinen työhaastattelun tapainen, eli töitä on me
lko varmasti ainakin jostain suun
nasta tarjolla. Hannasta tuli tiistaina vanha, ja me järkättiin sille extempore-yllärijuhlat. Oli siinä säätämistä ja häsläämistä, mutta saatiinpahan tyttö yllätettyy. Sit piti tietty vielä lähtee baarissa käymään, eli meni aika myöhään, ja jäi ranskan tunnit aamulla väliin. Vieressä pari kuvaa meidän juhla-/ yllätystunnelmista. Musta ei valitettavasti ollu yhtään julkaisukelpoista fotoa, koska kuljin koko viime viikon Hennika-punanenä tunnelmissa erittäin ärsyttävän ja sitkeän nuhan takia. Siispä täytyy jättää omat kuvat seuraavaan kertaan! ;)
Tänään kävin sitten uudestaan spuge-sillalla hengailemassa ja löysin kuin löysinkin sopivan konkelin, joka tosin kolisee ja narisee, ja näyttää siltä kuin etupyörä saattaisi lähteä koska tahansa irti. Ystäväni spuge antoi mulle myös lukon ja avaimen kaupan päälle, ja kysy että mihin vien pyörän...hmmm...ettei vaan olis taka-ajatuksena varastaa sitä takaisin. Veikkaanpa, että kyllä oli/on - toivottavasti sen spuge-kaverit ei seurannu mua kotiin. No, käytiin tänään Pekan kanssa Albert Cuyp Marktilla, ja ostin sieltä uuden lukon, eli nyt mulla on nyt pyörässä tuplalukitus. Pitihän se tuo pyörän varastaminenkin täällä Damissa ainakin yhden (ja toivottavasti sen ainoan) kerran kokea.
Pekka oli siis täällä ensimmäisenä vierailemassa. Eilen käytiin mielenkiintoisessa etiopilaisessa syömässä - nimikin sen jo kertoo: Addis Ababa. Oli kyllä erittäin hyvää ja erikoisesti tarjoiltua ruokaa etiopialaisten lettujen kera. Tarjoili sanoi annoksen pöytään tuotuaan, että kaikki on tarkoitus syödä käsin, mutta onneks toi sitten haarukat ja veitset pöytään ettei tarvinut ihan epäsivistyneeksi ruveta! :) Pekkakin sai juoda afrikkalaisen fair trade oluensa kookospähkinästä. Kannattaa kokeilla! Ostettiin sattumalta eilen fair trade -kaupasta myös samaisia oluita, makuina banaani ja kookos, ja maisteltiin niitä samalla kun kateltiin leffaa ja syötiin suklaata.
Viime viikko oli muutenkin aika hektinen. Mulla oli perjantaina toinen työhaastattelun tapainen, eli töitä on me
lko varmasti ainakin jostain suun
nasta tarjolla. Hannasta tuli tiistaina vanha, ja me järkättiin sille extempore-yllärijuhlat. Oli siinä säätämistä ja häsläämistä, mutta saatiinpahan tyttö yllätettyy. Sit piti tietty vielä lähtee baarissa käymään, eli meni aika myöhään, ja jäi ranskan tunnit aamulla väliin. Vieressä pari kuvaa meidän juhla-/ yllätystunnelmista. Musta ei valitettavasti ollu yhtään julkaisukelpoista fotoa, koska kuljin koko viime viikon Hennika-punanenä tunnelmissa erittäin ärsyttävän ja sitkeän nuhan takia. Siispä täytyy jättää omat kuvat seuraavaan kertaan! ;)
torstai 14. helmikuuta 2008
Byrokratiaa ja etiikkaa
Aivan mahtavaa ystävänpäivää kaikille ihanille kamuilleni!!
Nyt on sitten pyörät hankittu vakkari-sillan spugeilta... Eli lainsuojattomia ollaan jälleen kerran. Itse tapahtuma tosin kävi aika vaivattomasti, kun mun bongaama spuge vihelsi toisen paikalle, jotta saatiin myös Hannalle pyörä. Varsin hyväkuntoiset menopelit saatiin - toisessa jopa bonuksena kello ja toisessa toimivat valot. (Täällähän siis voi napsahtaa nopeesti sakot jos pyöräilee pimeellä ilman etu- ja takavaloa.) Istumalihakset on vielä ihan hellinä, ku kroppa ei oo tähän pyöräilyyn ihan vielä ehtinyt 100-prosenttisesti tottua.
Etiikan tunnin inspiroimana sitä voi sitten miettiä oliko oikein ostaa ne varastetu pyörät...tai mennä punasia päin, tai ottaa koulun kahvilasta joka kerta pari ylimäärästä sokeripussia, jotta olis kotonakin teen kanssa jotain makeuttajaa... ;)
Tänään aamulla sain kokea tämän ihanan byrokratia-valtion mahdin. Sain eilen soiton työhaastattelusta tälle päivälle, ja jotta täällä voi tehdä töitä, tarttee Sofi-numeron (eli jonkinnäköisen sosiaaliturvatunnuksen). Yritin jo kertaalleen varata aikaa tämän numeron saamista varten, mutta ne käskivät puhelimessa mennä eri paikkaan hakemaan sitä. Noh, tänään heti aamutuimaan kello 8.30 lähdin sitten reippaana kylmässä ilmassa polkemaan kohti City Hallia, koska olisin tarvinut sen numeron työhaastatteluun mukaan. Paukkasin sisään, ja ilmoitin tarvitsevani Sofi-numeron. Ne kysyivät, että olenko rekisteröitynyt - en. Siispä sain käyntikortin käteeni, jossa oli sen samaisen toimiston numero, johon mun piti sitten rimpauttaa varatakseni aika numeron saantia varten. (Johon ilmeisesti menee noin 5 minuuttia.) Aikasin aika oli vajaan kahden viikon päästä, eli silloin siis uusi yritys.
Työhaastattelussa kävi ilmi, että ne tarvitsisivat vähän pidempiaikasempia työntekijöitä. Jos mä kuitenkin saan tän välitysfirman kautta haastattelun itse siihen yritykseen, johon menisin töihin, ne kehotti sanomaan, että pystyisin jäämään vähän pidemmäksi aikaa. Täytyypä kattoa miten asia tää asia tässä edistyy ja kehittyy.
Nyt on sitten pyörät hankittu vakkari-sillan spugeilta... Eli lainsuojattomia ollaan jälleen kerran. Itse tapahtuma tosin kävi aika vaivattomasti, kun mun bongaama spuge vihelsi toisen paikalle, jotta saatiin myös Hannalle pyörä. Varsin hyväkuntoiset menopelit saatiin - toisessa jopa bonuksena kello ja toisessa toimivat valot. (Täällähän siis voi napsahtaa nopeesti sakot jos pyöräilee pimeellä ilman etu- ja takavaloa.) Istumalihakset on vielä ihan hellinä, ku kroppa ei oo tähän pyöräilyyn ihan vielä ehtinyt 100-prosenttisesti tottua.
Etiikan tunnin inspiroimana sitä voi sitten miettiä oliko oikein ostaa ne varastetu pyörät...tai mennä punasia päin, tai ottaa koulun kahvilasta joka kerta pari ylimäärästä sokeripussia, jotta olis kotonakin teen kanssa jotain makeuttajaa... ;)
Tänään aamulla sain kokea tämän ihanan byrokratia-valtion mahdin. Sain eilen soiton työhaastattelusta tälle päivälle, ja jotta täällä voi tehdä töitä, tarttee Sofi-numeron (eli jonkinnäköisen sosiaaliturvatunnuksen). Yritin jo kertaalleen varata aikaa tämän numeron saamista varten, mutta ne käskivät puhelimessa mennä eri paikkaan hakemaan sitä. Noh, tänään heti aamutuimaan kello 8.30 lähdin sitten reippaana kylmässä ilmassa polkemaan kohti City Hallia, koska olisin tarvinut sen numeron työhaastatteluun mukaan. Paukkasin sisään, ja ilmoitin tarvitsevani Sofi-numeron. Ne kysyivät, että olenko rekisteröitynyt - en. Siispä sain käyntikortin käteeni, jossa oli sen samaisen toimiston numero, johon mun piti sitten rimpauttaa varatakseni aika numeron saantia varten. (Johon ilmeisesti menee noin 5 minuuttia.) Aikasin aika oli vajaan kahden viikon päästä, eli silloin siis uusi yritys.
Työhaastattelussa kävi ilmi, että ne tarvitsisivat vähän pidempiaikasempia työntekijöitä. Jos mä kuitenkin saan tän välitysfirman kautta haastattelun itse siihen yritykseen, johon menisin töihin, ne kehotti sanomaan, että pystyisin jäämään vähän pidemmäksi aikaa. Täytyypä kattoa miten asia tää asia tässä edistyy ja kehittyy.
maanantai 11. helmikuuta 2008
Eka viikko takana
Tästä se arki nyt sitten taas alkoi... Viime sunnuntaina saavuttiin Hannan, Jennin ja kakkos-Tuomaksen kanssa Köpiksen kautta iltamyöhään Damiin, kun Blue1 päätti peruuttaa meidän lennon "teknisen vian takia". Saatin me lohdutukseksi 7 euron arvoiset ruokakupongit - olisihan sillä saanut just ja just yhden pikkuisen viinipullon Helsinki-Vantaan Robert's coffeesta.
Kuten aika monelle varmaan selvisi, niin me lähettiin Hannan kanssa vähän extreme-mielessä reissuun, kun ei ollut kämpästä pienintäkään tietoa. Päästiin onneks bunkkailee Pian ja Damienin pyykki-/varahuoneeseen (kiitos, kiitos, kiitos siitä vielä oikeen paljon!). Muutamien päivien tuskailujen ja kiroilujen jälkeen löydettiin sit ihan jees asustelumesta Vondelparkin vierestä, keskustan liepeiltä. Tää on kyllä mielenkiintoisin asumisjärjestely, missä ollaan ikinä asuttu; kerroksia on yhteensä viisi, joista alin on remontissa. Ulko-ovia on kaksi ja kämppiksiä ties kuinka monta.
Ikean keikka pitäis vielä saada aikaan, ja pyörät hankittua jo vähän liiankin tutulta junkie bridgeltä... Kerätään tässä paraikaa voimia ja rohkeutta lähteä sinne. Koulukin alkoi jo viime viikolla, ja lopputyötä olis tarkotus väsäillä kaiketi ainakin niinä parina päivänä viikosta kun ei oo mitään tunteja. Illalla alotan myös mun tanssiharrastuksen uudelleen, mutta tenniskeskus on vielä hakusessa... Aurinko on epähollantilaiseen tapaan paistanu jo neljä päivää, vaikkakin mun huone on jäätävän kylmä - väärällä puolella taloa siis... ;)
To be continued...
Kuten aika monelle varmaan selvisi, niin me lähettiin Hannan kanssa vähän extreme-mielessä reissuun, kun ei ollut kämpästä pienintäkään tietoa. Päästiin onneks bunkkailee Pian ja Damienin pyykki-/varahuoneeseen (kiitos, kiitos, kiitos siitä vielä oikeen paljon!). Muutamien päivien tuskailujen ja kiroilujen jälkeen löydettiin sit ihan jees asustelumesta Vondelparkin vierestä, keskustan liepeiltä. Tää on kyllä mielenkiintoisin asumisjärjestely, missä ollaan ikinä asuttu; kerroksia on yhteensä viisi, joista alin on remontissa. Ulko-ovia on kaksi ja kämppiksiä ties kuinka monta.
Ikean keikka pitäis vielä saada aikaan, ja pyörät hankittua jo vähän liiankin tutulta junkie bridgeltä... Kerätään tässä paraikaa voimia ja rohkeutta lähteä sinne. Koulukin alkoi jo viime viikolla, ja lopputyötä olis tarkotus väsäillä kaiketi ainakin niinä parina päivänä viikosta kun ei oo mitään tunteja. Illalla alotan myös mun tanssiharrastuksen uudelleen, mutta tenniskeskus on vielä hakusessa... Aurinko on epähollantilaiseen tapaan paistanu jo neljä päivää, vaikkakin mun huone on jäätävän kylmä - väärällä puolella taloa siis... ;)
To be continued...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
